Pohjakallio, Anna

Anna Pohjakallio

Mikä sai sinut salibandyn pariin ja milloin se tapahtui?

Vuonna 2000 omat lapset aloittivat salibandyn pelaamisen Tuomarilan Urheilijoissa. Seuraavana vuonna perustettiin Loiske. Lasse Heikura veti poikieni joukkuetta jo TU:ssa, joten oli luontevaa, että siirryimme hänen mukana Loiskeeseen. Tästä ryhmästä syntyi myöhemmin legendaariseksi muodostunut joukkue Sunshine.

Itse aloitin Loiskeessa vetämällä leikkiliikuntakerhoja vuonna 2003. Leikkiliikuntakerhoissa oli mukana aina energisiä poikia, jotka halusivat kovasti pelata sählyä. Siitä saakka olen vetänyt kerhoryhmää.

Mikä on valmentamisesi punainen lanka?

Tarjota kerhotoimintaa kaikille lapsille. Se, että kaikilla on mahdollisuus kokea onnistumista omalla tasollaan. Kyse ei ole kilpailemisesta vaan osallistumisen ja iloisen liikkumisen mahdollisuudesta.Vilkkaat ja haastavatkin lapset ovat onnistuneet oppimaan struktuuria, kömpelöt nousseet lentoon, hiljaiset saaneet reippautta, jne.

Todella tärkeää on positiivinen kannustaminen. Meillä on kerhossa riittävästi aikuisia. Yksi aikuinen voi siirtyä huomiota hakevan lapsen luokse. Positiivinen palaute pyritään antamaan välittömästi ja haasteet pyritään ohjaamaan huumorilla ja kannustuksella. Joukkuetaitoja harjoitellaan vaivihkaa. Tehdään yhdessä, aloitetaan yhdessä, lopetetaan yhdessä ja opetellaan tuntemaan joukkuekaverit.

Koen todella tärkeänä, että kaikenlaiset lapset saavat mahdollisuuden harrastaa! Mielestäni olen onnistunut silloin hyvin, kun lapsi sanoo; ”mä osasin ”. Olen ylpeä tästä kerhotoiminnasta.

Mieleenpainuvin hetki salibandyn parissa?

Kaikki vuodet molempien poikieni mukana säbäharrastuksessa sekä lopulta se, kun oman pojan joukkue voitti SM-kultaa B-junioreissa vuonna 2012.

Mitä uutta haluaisit vielä kokea lajin parissa?

Ehkä sen, että jonain päivänä pelaan yhden säbäpelin jonkun mukana. Toiveikkuus on yksi luonteenvahvuuksistani.

Millä innostat joukkuettasi harjoittelemaan?

Nämä lapset ovat innokkaita jo omasta takaa. Innostaminen ei todellakaan ole ongelma. Enemmänkin heitä pitää hillitä keskittymään. Kannustuksen ja nyt Kallen (Kalle Malinen, kerhotyhmän apuvalmentaja) mallin kautta. Kerron, että jokaisella harjoituskerralla oppii vähän lisää. Hengittäminen on tärkeää ja että tässä pelissä vastustajaa saa huijata hyvillä kikoilla - kuten syöttämällä kaverille.

Mitä toivot pelaajien vanhemmilta?

Toivosin avoimuutta. Jos lapsella on jotain haastetta, niistä olisi hyvä tietää, jotta osaisimme ohjata lasta oikein. Vanhempia tarvitaan seuraamaan harjoituksia, ILOITSEMAAN lapsen osallistumisesta ja auttamaan esimerkiksi vessareissuissa tai pikkuhaavereissa.

26112016 / kn